Minimalismikuplassa

Minimalismi. Mulla on ajatuksia niin paljon. En tiiä mistä alottaisin, mihin lopettaisin. Miten tekstini jäsentelisin. Miten mä sanoisin kaiken niin, että pointit tulee selväks? Miten osaisin kirjottaa tarpeeks taitavasti ja mielenkiintosesti?

Mulla on ollu viimeaikoina jotenki oudolla tavalla ahistunu olo. Kaikki on päällisin puolin hyvin: työ, opiskelupaikka, aikaa treenata, kavereita ympärillä, suhteellisen vähän stressiä, tulevaisuus täynnä suunnitelmia... oikeestaan mun arki on sellasta, jollasesta en ois pari vuotta sitten uskaltanu haaveillakaan. Ja mulla on ajatus siitä, miten tehä arjesta vieläkin parempaa, palkitsevampaa ja motivoivampaa. Mutta joku mua on silti ahistanu.

Katoin dokumentin minimalismista ja oikeestaan kaikki lähti siitä. Halusin tietää minimalismista lisää. Halusin tietää kaiken. Lainasin aiheesta pari kirjaa, mun kuulokkeista on kuulunu minimalismipodcastit ja koneelle on alkanu kertyä muistiinpanoja aiheesta.

Oon ollu minimalismikuplassa. Muistatte ehkä, että oon kertonu eläväni aina vähän jossakin kuplassa, jossa mulla on täys fokusoituminen johonki tiettyyn juttuun. Onnellisuuskupla, ahdistuskupla, kirjottamiskupla, mietiskelykupla, treenikupla. Viimeaikoina se on ollu minimalismikupla.

- - -

Tässä vaiheessa on varmaan hyvä selventää, mitä minimalismi mulle tarkottaa: tilaa, aikaa, merkityksellisyyttä ja energiaa. Sitä, että nipistämällä jostakin vähemmän tärkeestä jutusta saan enemmän aikaa jollekin tärkeemmälle jutulle. Sitä, että mietin kulutustottumuksiani uudelleen ja elän puolet vähemmällä tavaramäärällä kuin aiemmin. Sitä, että mun päivittäiset valinnat heijastuu mun arvoihin.

En enää hae hyvää oloa shoppailulla ja materialla. Pyrin rakastamaan ihmisiä ja käyttämään tavaroita, koska tuon vastakohta ei vain toimi pidemmän päälle. (Okei, kyl mä paria mukia ja yhtä mekkoa ja joitaki kirjoja ainaki melkeen rakastan edelleen. Mutta en niin paljon, etten vois elää niitä ilman.)

Mutta siihen ahistukseen. Mua alko ahistaa siinä vaiheessa, ku olin lukenu toista lainaamistani minimalismikirjoista muutamia sivuja. Koin, etten elä niinku haluaisin. Etten kunnioita arvojani. Mun arki on ihanteellista kaikilla yhteiskunnan mittareilla mitattuna, mutta mun arki ei oo mulle itelleni merkityksellistä. Mun arki on suorittamista.

Ahistus jatku joitaki päiviä. Se oli kyteny pinnan alla jo pitkään, mutta vasta ku aloin tosissaan hankkia tietoa minimalismista, se nousi pintaan. Tajusin, että mun on ihan turha tavotella enemmän rahaa, tekemistä, tavoitteita ja suunnitelmia. Se olis ahistuksen pakoilua. Ymmärsin, että tarvin vähemmän materiaa ja vähemmän kiirettä. (Puhuin tästä viime postauksessa.) Huomasin, että ainut asia mitä elämääni kaipaan, on merkityksellisyys.

- - -

Mulle minimalismin ydinjuttu on se, että elää arvojensa mukaisesti, tekee päivittäiset, pienet valintansa niiden pohjalta ja elää elämää, joka tuntuu merkitykselliseltä. Minimalismi on paitsi elämäntapa, myös arvo. Minimalismi on yksinkertaista. Yksinkertaisuutta.

Minimalismi tarkoittaa vähemmän tavaraa. Ideana on, että jokainen omistavani tavara tuo elämääni lisäarvoa. Säilytän vain harvat valokuvat. En säilytä sellaisia kirjoja joita en koskaan tuu lukemaan tai joista en tykkää. Omistan viisi takkia, seitsemän kenkäparia (sisältää myös treenikengät yms.), kaksi juhlamekkoa ja kahdeksan paitaa. Minimalismi ei vie mitään pois vaikka konkreettisesti tavaran määrä vähenisikin, vaan minimalismi auttaa hahmottamaan, mikä on tärkeetä ja säilyttämään vaan sellaset asiat.

En omista mitään sellasta tavaraa tai vaattetta, joka ei ois mun lemppari.

Mun jokainen kirja on mun lempikirja.
Mun jokainen astia on mun lempiastia.
Mun jokainen pyyhe on mun lempipyyhe.
Mun kynttilänjalat on mun lempparikynttilänjalkoja.

Mun kaikki farkut on lemppareita, sellasia, että jos ne hajoais, ettisin käsiini hinnalla millä hyvänsä täsmälleen samanlaiset tai vähintäänkin samantyyppiset.

- - -

Palaan jälleen siihen ahistukseen. Tänäaamuna tajusin, että se on hävinny kokonaan. Luulen, että siihen on monta pientä syytä: raivasin eilen kaapista turhat paperit pois. (Voi kuinka paljon ihminen säilyttää turhia papereita! En tee mitään vuoden 2014 kalenterilla tai parin vuoden takaisella äidinkielenkokeella.) Siivosin muutenkin kaappeja ja laitoin kiertoon kaiken, millä ei oo enää arvoa mun elämässä. Kävin läpi mun to do -listoja ja karsin niistä pois kaiken, mikä ei oikeasti ole pakko. Lähin käymään Helsingissä, koska tuli sellanen olo, että haluan käyä siellä.

Tilasin kitaran, koska oon haaveillu seittemän vuotta osaavani soittaa kitaraa. Alotin ison kirjottamisprojektin, koska haluan joskus kirjottaa kirjan ja sitä varten mun täytyy oppia hallitsemaan isoja tekstikokonaisuuksia. Jos jostakin haaveilee, sen eteen pitää tehdä tänään jotakin.

Luulen, että pohjimmainen syy siihen ahistuksen häviämiseen on kuitenkin se, että oon alkanu oikeesti elää arvojeni mukasesti. Nuo listaamani asiat on vaan muutamia esimerkkejä siitä, millasta mun elämä on sillon ku elän itelleni merkityksellistä elämää. Mun arki on seesteisempää, vaikka käytännössä juuri mikään ei oo radikaalisti muuttunu. Mun jokaisen päivittäisen valinnan pohjalla on mun arvot. Arki on alkanu tuntua merkitykselliseltä.

- - - 

Voisin kirjottaa tästä aiheesta loputtomiin, ja saatte ihan takuulla kuulla tästä vielä lisääkin, mutta ei kerralla liikaa. Jos joku juttu jäi tosi epäselväks tai jos minimalismi rupes kiinnostamaan tai jos tuli mieleen jotaki kysymyksiä ni nakkaa kommenttia! Ois kiva kuulla, millasia ajatuksia sulla heräs aiheesta :)

Kommentit

  1. Vitsi kuin mielenkiintosta. Pitää kyllä itselläkin tsekata ylimääräset kamat veks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siistiä jos innostuit! Mää joskus vuos sitte ekan kerran kävin kaikki tavarat kriittisesti läpi, ja oon tehny saman monta kertaa tässä vuoden varrella mut vasta nyt tuntuu et oon päässy kaikesta ylimääräsestä ja merkityksettömästä eroon :D mut se helpottaa joka kerta ku osaa päästää irti jostaki mitä ei tarvi!

      Poista
  2. Empä oo koskaan tullu ajatelleeks minimalismia näin sanana mutta samoja fiiliksiä on kyllä itellä. Oon huomannu että esimerkiksi jos mulla on takki jota oon käyttäny 6 vuotta ja se on edelleen lemppari niin kokoajan vaan hartaasti toivoo että voi kunpa se ei kuluis koskaan puhki. Tai esimerkiksi kengät joilla on kävellyt 4 vuoden ajan kaikki vuodenajat lukuunottamatta kesää ja ne alkaa olla hajoamispisteessä. Päähän nousee vaan ajatus "kyllä nämä vielä tämän talven kestää". Oon tajunnu että vanhat vaatteet/tavarat on mulle tärkeitä ja niissä on paljon tunnearvoa. Ennen saatoin ostaa kerran kuussa kaupasta jonkun "ihan kivan" paidan sen takia jos on ollu vaikka alennuksessa tms. Mutta nyt oon tajunnu että siinä ei oo mitään järkeä. Ja nykyään ostan vaatteen vaan jos se tuntuu ihan lempparilta jo sillon ku puen sen päälleni sovituskopissa.
    Ja vielä toinen juttu, että voi että ku siitä tulee niin hyvä mieli kun saa heitettyä kaikkia turhia tavaroita ja vaatteita pois. Vaikka joskus miettii et mitä jos tarvinkin esim jotain paitaa vaikka vuoden päästä ja ei sen takia uskalla heittää pois. Mutta kyllä se vaan kannattaa ku ei sen paidan olemassaoloa edes muista enää vuoden päästä.

    Toivottavasti tästä ei nyt tullut liian sekava kommentti ja löydät edes jostain pieniä punaisia lankoja.
    Ja pakko vielä tähän loppuun sanoa että sulla on kyllä kirjoittamisen lahja, tää sun blogi on ihan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itellä oli alkuun ihan sama! En ollu kuullukkaan minimalismista mutta silti pohtinu siihen liittyviä juttuja jo aiemmin. Tunnistan itteni melkeen kaikesta mitä kirjotat, varsinki toi et ostan vaa sellasii vaatteita jotka tuntuu jo sovarissa niiin kivalta!

      Se jotenki kummasti vapauttaa ku päästää irti turhasta, oon huomannu saman. Fiksu pointti, meikä ei ainakaan muista miltä mun vaatekaapin sisältö näytti vuos sitte :D

      Ei ollu ollekaan sekava kommentti, kiitos ku kerroit sun fiiliksiä <3 Ja ihanaa kuulla että tykkäät mun blogista!

      Poista
  3. Tosi mielenkiintosta! Ois kiva kuulla tosta lisääki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tällasta on huippu kuulla! Mää nimittäin voisin kirjottaa (ja puhua!) tästä aiheesta loputtomiin :D Kiitos ku kommentoit!

      Poista
  4. Niin mielenkiintoista ja sain itekki innostusta tähän hommaan, ku oon niin kauan miettinyt, et pitäis oikeasti alkaa siivoamaan laatikot turhasta tavarasta joilla ei tee yhtään mitään ja mitkä ei ole tärkeitä ja lemppareita. Oon sellane hamstraaja ollut, muta nykyään enemminkin ahistaa turhaa tavaraaa laatikot ja kaapit täynnä. Nyt alkaa minunki siivous urakka. (Kirpparipöytäki onneks varattu jo:D) Oikeasti KIITOS tästä postauksesta!! Oon seurannut tätä sun blogia jo kauemman aikaan, mutten oo ikinä kommentoinu. Oot silti ihan huippu kirjoittaja ja sullon myös aika paljo aiheita mitkä mua kiinnostaa ja vaikutat niin ihanalta ihmiseltä. <3 kiitos että olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinku tämmöset kommentit on parasta mitä voi vaan kuvitella! Kiitos, kiitos, kiitos <3 siistiä jos tää postaus herätti tollasia fiiliksiä! Kiva että oot pysyny matkassa ja jaksanu lukee mun höpötyksiä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?