Minä ei ole sama asia kuin Milja

Tiiättekö, nyt on pakko tulla vähän höpöttelemään, koska oon niin fiiliksissä! Mulla menee hyvin jokaisella elämän osa-alueella. Jos mä jonku asian haluaisin kaikkien maailman ihmisten ymmärtävän ni sen, että kaikki järjestyy, aina. Koska pohjimmiltaan kaikki on joka hetki hyvin.

Mä oon välillä ollu vähän taipuvainen melankoliaan, ja erityisesti vuoden pimeimpään aikaan se on näkyny masentuneisuutena ja ahdistuksena. Mutta nyt kaikki on pimeydestä huolimatta jotenki iha toisin. Mua ei haittaa synkkyys tai lyhenevät päivät. Mua ei ahdista. On hyvä olla.

- - -

Mä oon miettiny, että miten ihmeessä musta on tuntunu niin harvinaisen pitkään sellaselta et elämässä on pohjimmiltaan kaikki hyvin. Ja musta tuntuu, että oon löytäny vastauksen:

Oon oivaltanu, että minä ei ole sama asia kuin Milja.

Joo, nyt menee hippihörhöilyks, ja varmaan aika moni miettii että nonnih mitä ihmettä se taas höpöttää. Ja että miten tää nyt hyvään oloon mitenkään liittyy. Mutta oon tosissani. Minä ja Milja ei ole sama asia, ja sen oivaltaminen on muuttanu ratkasevasti mun perusolotilaa.

Milja on minun kokemus itsestäni, ja Milja on myös se, miten muut ihmiset mut näkee. Milja on mieli, ego, tunteet, kroppa, ajatukset, kokemukset, ennakkoluulot, arvot, tavoitteet, mielipiteet... Milja on kaikkea sitä, minkä voisi äkkiseltään ajatella olevan minä. Milja on se, minkä varaan oon virheellisesti oppinu rakentamaan identiteettini.

Mutta minä on paljon suurempi kokonaisuus. Milja on osa minuuttani, mutta Milja ei ole kokonaan minä, joka on se pohjimmaisena oleva luottamus, rakkaus, rauha, ilo. Minä on se, joka tarkkailee ikään kuin ulkopuolelta, että "nyt Miljasta tuntuu hyvältä, nyt Milja sai negatiivista palautetta ja tuntee olonsa huonoks, nyt Miljaa itkettää, nyt Milja on onnellinen" jne.

Milja on kuin pieni lapsi. Minä taas on aikuinen, jonka elämäntehtävä on tukea tuota Milja-lasta tasapainoisen ja luotettavan aikuisen tavoin. Milja tuntee jos jonkinlaisia tunteita, kaipaa arvostusta, rakkautta, hyväksyntää ja turvaa. Ja minä on se, joka ne asiat voi tarjota Milja-lapselle.

- - -

Tiiättekö, miten helpoks palautteen vastaanottaminen on käyny sen jälkeen ku oivalsin tän kaiken. Ihan sama onko palaute negatiivista vai positiivista, ihan sama miltä se tuntuu, se ei kosketa minua. Palaute on ainoastaan toisen ihmisen kokemus Miljasta, ei totuus.

Mä en tarkota nyt sitä, ettei sais esimerkiks tuntua pahalta tai ahistaa tai stressata tai jotai. Päinvastoin, mun mielestä kaikki tunteet on tärkeitä elämässä. Se vasta onki hälyyttävää, jos reagoi aina samalla tavalla kaikkeen. Ja eihän elämä sillon oo mitään muuta ku tasapaksua yksitoikkoisuutta, ja rajoittuneisuutta. Tunteet kuuluu ehdottomasti elämään.

Mutta se, mihin me voidaan jokainen itse vaikuttaa on suhtautumistapa kulloiseenkin tunteeseen. Me voidaan valita rypevämme tunteessa, me voidaan valita tunteen pakoileminen ja kieltäminen, tai sitten me voidaan valita pelkkä hyväksyntä. Kattoa sitä pelokasta egoamme, pikkulasta, myötätuntosesti ja ymmärtäen, tuomitsematta suuntaan tai toiseen. Suhtautua rauhallisesti, koska kaikki on hyvin. Antaa sen tunteen olla niin kauan, että se ikään ku itekseen lipuu pois ja tilalle tulee toinen tunne.

- - -

Oon puhunu paljon siitä, että jokaisella meistä on vastuu itestämme, ja että me ite voidaan parhaiten vastata omiin tunteisiimme, pelkoihimme, kaipauksiimme ja tarpeisiimme. Tätä kaikkee nyt sanomaani mä oon sillä tarkottanu.

Meiän tulis havahtua tarkkailemaan sitä, miltä tuntuu ja miksi. Ja että miten voin ite itteäni tässä tilanteessa auttaa. (Huom! Ei todellakaan pitäis miettiä, että voi ku joku muu tulis ja auttais. Paitsi sorrun siihen itekki. :D Mutta ei silti todellakaan pitäis miettiä sitä. Siinä on asia, josta tosissaan kannattaa opetella eroon.)

Koska niinku jokainen tarpeeks rohkee teistä tietää, niin kukaan toinen ei voi tukea ja auttaa sua niin hyvin ku sä itte voit. Sun kaipaus ei tuu koskaan täytetyks, jos et ite osaa olla myötätuntonen ja välittävä ittees kohtaan ja suhtautua sun mieleen kuin pikkulapseen.

- - -

Mieli on se ääni päässä, joka ohjaa meitä tekemään valintoja pelosta käsin ja tuntee syvää häpeää kun me saadaan negatiivista palautetta. Oon nyt tän "rakastamani" ihmisen kanssa yhdessä, koska pelkään päästää irti. Teen asiat varman päälle, ettei mun tarvitsisi pelätä epäonnistuvani. Pidän vahvasti kiinni mielipiteistäni, koska pelkään sitä tyhjyyttä, mikä tulee, jos en olekaan mitään mieltä mistään.

- - -

Kun vaan alkaa oivaltaa asioita, kaikki onkin yhtäkkiä loogista. Kaikki täydentää sitä yksinkertaista totuutta, että minä ei itseasiassa olekaan sama asia kuin se meidän pelkurimieli tai tunteet tai kokemukset. Minä ei ole se, minkä varaan me ollaan totuttu identiteettimme rakentamaan.

Minä toimii rohkeasti ja rakkaudesta käsin. Mutta niinku me kaikki tämä tiedetään: jotta vois toimia rakkaudesta käsin muita ihmisiä tai mitä tahansa kohtaan, täytyy ensin osata rakastaa itseään. Siks haluan sanoa sulle: opi olemaan myötätuntonen ittees kohtaan. Sun täytyy rakastaa ensin ittees että voit rakastaa muita.

Huomaatko, kuinka kaikki vanhimmat kliseet loppuviimein täydentää toisiaan ja pitää paikkaansa.

- - -

Varmaan koskaan en oo kirjottanu mitään näin "hippiä" ja filosofista mun blogissa, mutta just siks ihan mielenkiinnosta haluan kysyä, millanen teiän kiinnostus on tällasia aiheita kohtaan? Millasia fiiliksiä ja ajatuksia tällanen teksti herättää sussa?


Kirjallisuutta:

Kommentit

  1. Tää sun blogi on oikiasti niin mielenkiintoinen! Nää tekstit laittaa aina miettii paremmalla tavalla itteä ja omaa elämää muutenkin. Eli lisää vain tämänkin tyyppisiä bostauksia tulemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ompa kiva kuulla! Kiitos, näitä lisää siis! :)

      Poista
  2. Kiva postaus!:)

    VastaaPoista
  3. Vautsi, mielenkiintosia juttuja oot hoksannu!❤

    VastaaPoista
  4. Eivät ollenkaan hassuja juttuja mun mielestä. Noita samoja kirjoja (ja monia muita) on tullut luettua. Pelko-mielessä olen silti vielä aika pitkälti kiinni. Mutta uskon, että ainakin hitaasti etenen. :) Mukavaa löytää tälläisiä blogeja, joissa on syvällisempiä juttuja kuin luettelo päivän tekemisistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Tällasesta saa paljon irti, palautetta on aina mukava ottaa vastaan :) mukava että tykkäät mun postauksista!

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?