Hajoanko palasiksi?


"Tänään mä tunnen yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä ja väsymystä, vaikka tiiän että todellisuudessa oon kaikkee muuta ku yksinäinen tai riittämätön. Väsyttää vähä kaikki. Väsyttää epätietosuus, väsyttää yksinolo. Väsyttää väsyttää väsyttää."


Onko täydellistä onnea olemassakaan? Sitä mä oon miettiny. Ja myös sitä, miksi ihmisillä on kulisseja. Miksi täytyy antaa sellanen kuva, että voi hyvin ja on onnellinen, vaikka kilometrin päähän paistaa, että toisen sisällä on mustuus, tyhjyys. Ja niin niin paljon pelkoa.

Mä oon miettiny sitä, miks me ei voida olla ihmisiä ihmisille. Kohdata toisiamme ja unohtaa ne kulissit ja muurit ja feikkihymyt jonnekki nii kauas. Mua ahdistaa kun tunnen, että jollakin ihmisellä on paha olo, mutta ulospäin hän antaa ymmärtää, että kaikki on hyvin.


"Hajoanko palasiksi? Hajoaako ne palasetkin vielä pienemmiksi sirpaleiksi? Sirpaleet hienoksi hiekaksi, joka lentää tuulen mukana ympäriinsä. Eikä mikään tai kukaan voi enää koskaan saattaa niitä hiekanjyviä yhteen, kokonaiseksi.

Vai voiko joku estää siinä vaiheessa, kun palaset on vielä palasia, tai ehkä sirpaleita? Voiko siinä vaiheessa pelastua, saada jostakin luottamusta siihen, että elämä kannattaa?

Pelkään. Pelkään. Pelkään."



Oon tuntenu tosi monenlaisia fiiliksiä. Tosi vahvoja. Se on mun mielestä positiivista - se kertoo, että oon paremmin kosketuksissa sisimpääni ku ennen. Koska sillon, kun ei oikeen oo yhteyttä itteensä, mikään ei tunnu miltään. Mulle jokainen vahva fiilis on voitto, oli se fiilis "negatiivinen" tai "positiivinen". Mieluiten mä en kyl luokittele tunteita yhtään mitenkään.

Elän kuplissa. Onnellisuuskupla, yksinäisyyskupla, vaikuttuneisuuskupla, hämmennyskupla, intohimokupla, stressikupla, ahdistuskupla, kiitollisuuskupla, ärsytyskupla, uupumuskupla. Sillon ku tunnen jotai vahvaa tunnetta, mun ympärillä kaikki on häilyvää. Siinä hetkessä vallitseva tunne vie mun päähuomion. Herkkyyttäkö? Ehkä. Mutta mä oon onnellinen siitä, että osaan elää tunteita niin vahvasti.


"Ja nyt mä tunnen vaan niin syvää yksinäisyyttä. Vastassa kylmät seinät, vilunväreitä ja ahdistusta. Mä en jaksais olla yksin. En just nyt. Musta tuntuu väsyneeltä, pahalta. Heikolta.

Pelkään tyhjyyttä, sisältäpäin kumpuavaa yksinäisyyttä. Pelkään olla tarvitseva ihminen. Onneton. Olematon melkein."


Oon ajatellu niin paljon. Niin, niin paljon. Istunu hiljaa rannassa ja kattonu merelle. Ymmärtäny, että suru on alkanu hälvetä, vaikka kaipaus ei koskaan katoaisikaan. Pohtinu, mitä haluan ja mitä en. Ja miks. Kuunnellu sitä, kuka oon ja miltä musta tuntuu. Rauhottunu sillon ku koko kroppa ja mieli on ollu ylivirittyneessä tilassa.

Mun päässä on kulkenu tuhansittain ajatuksia, oivalluksia, ideoita, erilaisia fiiliksiä, hämmennystä, ristiriitoja. Ehkä mä vaan oon sellanen. Eilen kuuntelin rauhallista musiikkia seittemän tuntia putkeen koska tuntu siltä. Mä tunsin pitkästä aikaa tasapainoisuutta, syvää rauhaa. Se on munkaltaselle ihmiselle varmaan yks hienoimmista asioista mitä voi tuntee.


"Liikaa entä jos -ajatuksia. Itkettää taas. Heikko minä, ääni mun sisällä sanoo. Ei kai mun tarvi jäädä yksin seuraamaan sivusta, kun siinä missä itse haluaisin olla, on joku toinen? Eihän? Eihän? Pelottaa niin paljon. Kaikki."



Jostain syystä tunsin kesän aikana aika paljon epätoivoo ja yksinäisyyttä, mutta tuntuu et arkeen palaaminen on helpottanu mun oloa tosi paljon. Kyl mä stressaan edelleen, kyl mä edelleen tunnen vaikka minkälaisia fiiliksiä, mutta mä silti jaksan. Se on paljon se. Ja oon onnellinen.


"Se tuli yllättäen, yhtäkkiä. Onnellisuus. Ymmärrys. Kauneudentaju. Elämä, voi miten ihanaa ja hassua on elää. Voi miten onnellinen ja kiitollinen olo. Syvä onni. Kaikki hyvin. Kaikki niin hyvin."


Kommentit

  1. Itkettävän ihana ❤ herätti paljon ajatuksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mattis, kiitos ihanasta kommentista <3 tää sai mut tuntee jotai lämmintä

      Poista
  2. Niin tunteitaherättävä, kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos itelles!<3

      Poista
  3. Voi Milja! En tiiä mitä sanos, mutta sen tiiän että sulla on aivan oikea asenne noihin eri fiiliksiin! Ne on osa elämää, eikä tee susta yhtään huonompaa vaikka ne ois välillä negatiivisia. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva ku oot sitä mieltä! On siistiä ku ei itekkää koe et ne tekis musta jotenki huonomman :)

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?