Vaativuuden tunnelukko

Noin vuosi sitten psykologia vastapäätä istuessani sain kuulla ensimmäistä kertaa sanat "sä oot aika vaativa itteäs kohtaan". En ollu koskaan aiemmin ajatellu sitä, mutta kun rupesin tarkemmin miettimään, selkeitä merkkejä vaativuudesta oli havaittavissa. Elämä oli jatkuvaa painetta, tunsin päivittäin stressiä, pysähdyin erittäin harvoin nauttimaan onnistumisistani (koska oli kiire tekemään seuraavaa asiaa) ja toimin useissa jutuissa perfektionistisesti.

Luin tällä viikolla kaverin suositteleman kirjan Avaa tunnelukkosi. Siinä käytiin läpi 11 ns. tunnelukkoa: hylkääminen, kaltoin kohtelu, tunnevaje, ulkopuolisuus, riippuvuus, suojattomuus, vajavuus, epäonnistuminen, alistuminen, vaativuus sekä oikeutus. Kirjan mukaan jokaisella on lukkoja, ja siks tartuin tähän kirjaan. Löysinkin itestäni useita tunnelukkoja, osa vahvempia, osa heikompia.

"Aikoihin en ollu tehny mitään tollasta ei-hyödyllistä, olin vaan keskittyny tunnollisesti suorittamaan aamusta iltaan ja unohtanu käsitteen luovuus", kirjotin edellisessä postauksessa. Tuollon en ollu vielä lukenu tunnelukkokirjaa, mutta tajusin myöhemmin, että mä ihan oikeesti keskityn ennen kaikkea suorittamaan elämässäni. Vaativuuden tunnelukko on olemassa edelleen.

"Vaativuuden lukon vanki toimii luonnottomasti, koska hän vaatii itseltään paljon eikä pysty nauttimaan elämästä. Aivan kuin hän itse ryöstäisi itseltään hauskuuden, rentouden ja mielihyvän."


Mitkä asiat mulla sitten kertoo vaativuuden tunnelukosta? Kokosin tähän muutaman ydinasian:
  • Haluaisin olla lähes kaikessa paras. Jos en oo, useimmiten ainakin pyrin siihen, tai vähintäänkin olemaan merkittävän hyvä kyseisellä alueella. Oon tosi kilpailuhenkinen.
  • Tuntuu, etten juuri koskaan oo 100% tyytyväinen, vaikka tekisin mitä.
  • Haluaisin kaiken olevan täydellistä. Haluaisin olla psyykkiseltä puolelta täydellisesti tasapainossa. Havittelen täydellisiä ihmissuhteita. Haluaisin olla koulussa paras. Haluaisin täydellisen unirytmin. Haluaisin kaiken olevan järjestyksessä. Haluaisin, että kaikki ois organisoitua, tasapainoista, järkevää - no, täydellistä.
  • Hävettävän usein mulla menee omiin tekemisiin panostaminen ihmissuhteiden edelle.
  • Mun terveys on kärsiny valtavasta stressin määrästä. Nykyisin on helpottamaan päin, mutta edelleen stressaan paljon turhaan.

"Vaativuuden tunnelukosta on kolme muunnelmaa, jotka voivat esiintyä yksittäin tai vaikka rinnakkain: pakkomielteisyys, saavutushakuisuus ja statushakuisuus." Mä luulen, että musta löytyy vähän jokaista noista, mutta ehkä saavutushakuisuus on se ydinasia mun kohalla.

Vaativuuden tunnelukko, kuten kaikki muutkin, syntyy lapsuudessa. Niiden syntymiseen vaikuttaa perhe, ystävät, koulu, ympäristö... samat asiat, mitkä yleensäkin lapsen kasvuun ja kehittymiseen vaikuttaa. Ja koska maailmassa ei olekaan täydellistä perhettä, täydellisiä ystäviä, täydellistä koulua ja täydellistä ympäristöä, tunnelukkoja kehittyy kaikille. Sen sijaan, että syyllistää ja katkeroituu, parasta mitä voi tehdä, on käydä läpi, mistä tunnelukot johtuvat. Käsitellä lapsuuttaan, hetkiä ja asioita, jotka ovat vahvistaneet tunnelukkoa. Tunnistaa, mitkä asiat nykyään vahvistavat sitä.


Kirjassa annettiin selkeät ohjeet vaativuuden tunnelukosta irti päästämiseen:
  • Kartoita ylisuuret vaatimukset: listaa alueet, joilla vaatimuksesi ovat ylisuuret (esim. ylisiisteys, työ, raha, harrastukset, kauneus, suosio). Paineet voivat kohdistua mille tahansa elämänalueelle.
  • Listaa ylisuurten vaatimusten tuottamat hyödyt ja haitat, sekä punnitse niitä keskenään.
  • Kuvittele elämää ilman paineita: millaista elämäsi olisi, jos osa stressistä otettaisiin pois? Mitä muuta tekisit, jotakin itsellesi tärkeää?
  • Uskalla laskea vaatimustasoasi (ensin esim. neljänneksellä). Käy kaikki tai ei mitään -ajatuksen kimppuun ja pyri tyytymään joissakin asioissa kohtuulliseen/hyvään.
  • Määrittele vaatimusten ylläpidon vaatima aika: merkitse ylös kaikki asiat, joista päivän aikana on suoriuduttava. Sääntönä on, että yhteen asiaan saa käyttää vain sen verran aikaa kuin suunnitelmaan on merkitty. (esim. päätä, että huomenna koulu-/työtehtäviin saa mennä 75min aikaa)
  • Kuuntele tasapainoisia ystäviäsi: kysele, paljonko muut käyttävät aikaa esim. siisteyteen, koulutehtäviin, liikuntaan yms. asioihin, joissa itse pyrit täydelliseen suoritukseen ja joihin käytät paljon aikaa.
  • Etene askel kerrallaan: muuta aikatauluja ja käyttäytymistä asteittain. Liian suurta palaa ei kannata haukata.

Mulla itellä on ollu nyt parin päivän ajan tosi hyvät fiilikset siitä, että oon alkanu käydä oman vaativuuteni kimppuun ja ymmärtämään, kuinka paljon se syö multa energiaa. On jotenki tosi mielenkiintonen ajatus, että aidosti voi auttaa itteään eteenpäin elämän "jumitilanteissa" tarkastelemalla omia tunnelukkojaan ja purkamalla niitä. Se ei oo ehkä helpoin, nopein ja kivuttomin projekti elämässä, mutta uskon, että se on hyödyllistä koko loppuelämää ajatellen.

Onko siellä muita, jotka tunnistaa olevansa liian vaativia?


Lähteenä käytetty Jeffrey E. Youngin ja Janet S. Kloskon kirjaa Avaa tunnelukkosi - Vapaudu elämään täydesti. Vahvat suositukset!

Kommentit

  1. Pakko tähänkin kommentoida. Oon viime aikoina sanonu ystäville monesti, että miks ihmeessä odottaa ja vaatii iteltä semmosia asioita mitä ei vaadi tai odota muiltakaan?
    Se on harmi, mutta niin siinä monesti käy. Itelle asettaa helposti turhan isot tavotteet.
    Tuo kannattaa muistaa ettei vaadi semmosta iteltä mitä ei vaadi muiltakaan, koska se koskee ihan kaikkia. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, fiksuja ajatuksia. Kiitos kommentista<3

      Poista
  2. hyvää pohdintaa! :) kun aloin oikein kunnolla miettii, niin tulin siihen tulokseen etten mä oo kovin vaativa itseäni kohtaan. joskus nuorempana ehkä (aivan kun nyt sitä ois joku ikäloppu xd) tuli enemmän verrattua itteä muihin ja vaadittua iteltä samanlaisia suorituksia kuin muut teki, mutta nykyään en enää tee niin. tietenkin ajoittain vertaa ja ajattelee että pitäs olla parempi siinä ja siinä ja kokee itsensä ihan saamattomaksi, mut sellasta varmaan on lähes kaikilla. oon luonteeltani liian kärsimätön, impulsiivinen ja huithapeli pystyäkseni vaatimaan iteltä ns. kovinkaan paljon joka asian suhteen. teen asiat täysillä jotka kiinnostaa mua ja panostan niihin, mutta en jaksa ponnistella esimerkiksi sellaisen lukuaineiden takia, jotka ei kiinnosta mua saadakseni hyvän numeron. :D oon liian laiska varmaan :D sitten kun miettii nyt vaikka hoitotyötä joka on niin mun juttu, niin siinä taas tulee kyllä sellainen olo että vaatii ehkä välillä liikaakin iteltä, ja usein muistuttelen itteeni että kaikki tunteet on sallittuja myös mulla, vaikka hoitajana joudunkin "piilottamaan" ne asiakasta hoitaessa. mut tavallaan se, ettei se tee mua huonoksi hoitajaks jos joskus sanon työkavereille että hermoja on niin koeteltu tms. tietyllä tapaa oon siinä mieles vaativa, että haluan asioitten olevan kuitenki on järjestykses ja niin et kaikki langat pysyy käsissä, vaikka joissain asiois oonkin hyvinkin huithapeli. oon kova suunnittelemaan ja organisoimaan asioita ja mua ahdistaa jos on sata keskeneräistä asiaa, joita ei pysty heti suunnittelemaan loppuun asti.joo meni varmaan tää kommentti jo vähän yli aiheen, ehkä paras alkaa nukkuu kun oon tänään istunut autossa 800km :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva ku tykkäsit! Jotenki ihailen tollasta rentoutta miten suhtaudut asioihin, mutta ymmärrän sen että niissä itelle tärkeissä asioissa vaatii iteltään vähä enemmän. Nii se taitaa olla jokaisen kohdalla :) kiva ku kommentoit!

      Poista
  3. Hyvä postaus! Mua kiinostas lukea tuo kirja, jospa löydän sen joskus vaikka kirjastosta. Mä oon oikeastaan aika vaativa itseäni kohtaan... ja pitäs kyl osata olla armollisempi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo toi kannattaa lukee jos yhtään nappaa, psykologiaosastolta pitäis löytyy kirjastoista :) armollisuus tulee pikkuhiljaa, kiva etten oo yksin tän asian kanssa!

      Poista
  4. Todella hyvä kirjoitus! Päädyin tälle sivulle, kun googlettelin vaativuuden tunnelukosta. Täysin samoja haasteita minullakin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentista! Hienoa kuulla että päädyit lukemaan juttuni, ja että löytyy muitakin samojen haasteiden kanssa kamppailevia. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Suositut tekstit