Paine

Olen taas ajopuu riehuvassa meressä, ympärilläni valtava paine. Yksi aalloista kohottaa vain heittääkseen taas syvemmälle pohjaa kohti, toinen yrittää riepotella mukaansa avomerelle. Yhtäkkiä kaikki alkaakin pyöriä yhteen suuntaan, ympyrä vastapäivään. Minä keskellä. Syvällä, syvemmällä. Joka hetki kasvava voimattomuus.

"Mä teen jotain turhaa ettei tarvis miettii
koitan olla pysähtymättä ettei tarvis itkee
ku mä oon niin hajalla, voimaton

just ku luulee et elämä on raiteillaan
kaikki romahtaa ja täytyy alkaa
uutta rakentamaan

onko siinä ideaa että hajoan palasiks
ja sit ne palasetki vielä pirstotaan
sanotaan: kerää ne rakennu uudestaan"

Takerrun peiton reunaan, päässä jyskyttää ja sydämenlyönnit tuntuu vatsanpohjassa. Silmät rävähtää auki uudelleen ja uudelleen, vaikka koko kroppa huutaa lepoa, unta. Tämätuose pyörii mielessä tehden nukahtamisesta mahdotonta.

Olinkin unohtanut, miltä tuntuu stressi.

- - -

Ehkä paine ei oo mua varten, vaikka joskus luulinkin, että sen alaisena olen parhaimmillani. Nyt kuitenkin kaipaisin vain rauhaa.

Pieni hätäännys hiipii, saa tarkkailemaan hengitystä. Kaksi sisään, kolme ulos. Noooin. Rauhassa. Ei ne ympärillä pyörivät hurjalta näyttävät aallot kuljetakaan kohti tuhoa. Kun niitä myötäilee, pääsee aikanaan perille. Heikoinkin.

Yritän luottaa. Muistan taas, että on aihetta kiitollisuuteen. Rauhotun. Hengitän. Silmäluomet painuu kiinni kuin itsestään.

Tässä hyvä, sittenkin. Turvassa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Suositut tekstit