Mitä erityisherkkyys on?

Kerroin teille tässä postauksessa, että olen luultavammin erityisherkkä. Mä haluan puhuu tästä aiheesta lisää, ja päätin alottaa ihan perusjutuilla. Eli mitä erityisherkkyys on ja mitä se ei ole, nimenomaan mun kohdalla.

Yllättävän monilla (myös mulla ennen!) tuntuu olevan se kuva, että erityisherkkä on tyyppi, joka ottaa kaikesta nokkiinsa, itkee pikkujutuista, ahdistuu jatkuvasti ja näkee elämän jotenki oudolla ja erilaisella tavalla kuin "normaali" ihminen. Mutta ei, ensinnäkin erityisherkkä on ihan tavallinen ihminen. Erityisherkkyyttä ei välttämättä huomaa ulospäin. Mää luulen, että mun kohalla se on ollu aika monelle pimennossa, kuinka vahvasti reagoin asioihin ympärilläni, koska en mä itekkää sitä tajunnu mitenkää hirmu aikasin.

Erityisherkkä kokee maailman eri tavalla kuin vähemmän herkkä. Vähemmän herkät eivät voi tietää, miten erityisherkkä kokee maailman, ja sama pätee myös toisinpäin. Mun on hankala kuvitella, millasta on elää ihmisenä, joka ei reagoi esimerkiks toisten tunnetiloihin niin voimakkaasti ku ite reagoin. Tää johtuu siitä, että erityisherkkyys on synnyinnäistä. Mutta se ei oo sairaus tai diagnoosi.

"Erityisherkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista perusteellisemmin ja syvällisemmin, ja hän reagoi keskimääräistä voimakkaammin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Käytännössä erityisherkkyys ilmenee kykynä havaita yksityiskohtia ja vivahteita, kokemisen intensiivisyytenä sekä taipumuksena asioiden monipuoliseen ja syvälliseen käsittelyyn." lähde

Ite koen, että erityisherkkyys on vahvuus, lahja. Siitä on toki haittaa, mutta mitä enemmän itteään ja herkkyyttään oppii ymmärtämään, sitä paremmin sitä osaa hyödyntää ja hyväksyä. Mun vahvuuksiin on aina kuulunu empatiakyky, ja vaikka se on toisinaan raskastakin,, oon silti ilonen siitä, että mun on helppo ymmärtää, miltä toisista tuntuu. Mä oon onnellinen ku toinen on onnellinen, mää stressaan kun toinen stressaa.

Uskoisin, että just tän vuoksi mun oli hyvä muuttaa pois kotoa, koska siellä mun ympärillä oli jatkuvasti erilaisia ihmisiä tunteineen ja mielentiloineen, ja ne kaikki vaikutti muhun vahvasti, halusin sitä tai en. Tuntu, että oon jossain ristiaallokossa, ja mun olo oli usein levoton. Ei mun asiat ollu ulkoisesti millään tavalla huonosti, mutta muiden stressi, kiireisyys, murheet ja muut kuormitti mua valtavasti. Väittäisin, että huomattavasti enemmän kuin keskivertoherkkää ihmistä.

Tein testin erityisherkkyydestä täällä, ja ajattelin sen pohjalta tuoda esille tärkeimmät jutut, mitkä mun mielestä tekee just musta erityisherkän. Osa kohdista on suoria lainauksia testistä, osaa olen täydentänyt itse.


  • "Tiedän, että maailmassa on enemmän kuin mitä voimme nähdä ja kuulla."
  • "Koen usein, että se mikä vaikuttaa olevan helppoa muille, on vaikeaa minulle."
  • "Osaan nauttia yksinolosta ja tarvitsen sitä joka päivä." Mua ahdistaa, jos joudun olla useemman tunnin muitten seurassa ilman, että voin välillä olla yksin. Koen, että tarvin keskivertoa enemmän omaa rauhaa.
  • "Minun tekee mieli piiloutua, kun ilmassa on konflikteja." Tästä hyvä esimerkki on paniikkikohtaukset: niistä usea on tullu sellasessa tilanteessa, että joku on riidelly, joskus ulkopuolinen ja joskus mää ite, ja oon kokenu, etten pääse "piiloutumaan" (=pois kyseisestä tilanteesta) minkä vuoks oon saanu paniikkikohtauksen. Riidat ahdistaa mua ja mää pelästyn niitä helposti.
  • "Kiukku kuormittaa minua, vaikkei se kohdistuisikaan minuun."
  • "Vältän kaikin keinoin ikäviä yllätyksiä ja erehdyksiä." (mm. epäonnistumisia)
  • "Televisiosta näkemäni väkivalta voi vaikuttaa minuun useamman päivän." No, mä en kato televisioo, mutta kerran historiantunnilla katottiin videonpätkä, joka oli aika väkivaltanen ja raaka, ja mä olin todella lähellä paniikkikohtausta koko sen videon ajan. Mua ahdisti ja ahdistaa edelleen kun mietin tota tilannetta ja sitä videoo.
  • "Minulla on tuntosarvet virittyneinä muita ihmisiä kohti, tunnen kuinka he voivat." Joskus ku esimerkiks juttelen jonku ystävän kanssa, ja huomaan, että toisella on oikeesti paha olo, mun on vaikee sanoo mitään lohduttavaa koska mää jotenki tunnen kuinka pahalta toisesta tuntuu ja tiiän, ettei se olo häviä täysin vaikka sanoiski jotain lohduttavaa.
  • "Itken helposti." Ennen mun itkemiset rajottu pariin kertaan vuodessa, koska välttelin aktiivisesti kaikkea, mikä mua liikutti vähääkään, mutta nykyään mä itken oikeesti paljon. Muutaman kyyneleen itkuja, parin tunnin katkeamatonta kyynelehtimistä ja kaikkea siltä väliltä. Ilosta, surusta, lämmöstä, pettymyksestä, onnesta, väsymyksestä, huojennuksesta. Ihan mistä vaan.



Yks juttu, minkä luulen kans johtuvan erityisherkkyydestä, on koulumenestys. Mulle ei oo koskaan ollu yhtä oikeaa tapaa oppia, vaan mä opin kaikilla tavoilla: kuuntelemalla, näkemällä, kokemalla, itse tekemällä ja mitä näitä nyt on. On varmaan sanomattakin selvää, ettei oppiminen oo tuottanu hirveesti tuskaa, ja varsinkin ala-asteaikoina suorastaan imin opettajalta tai kirjoista saamani tiedon itseeni.

On aina tuntunu oudolta, jos joku on kehunu hyvästä koulumenestyksestä: en mä oo tehny sen eteen juuri mitään. Se tulee mulla luonnostaan. En mä stressaa kokeista, en mä yleensä jaksa tehä läksyjä, en mä kertaa tunnilla opiskeltuja asioita koulun jälkeen. En tiiä kauanko tää mun tekniikka toimii, mutta toistaseks oon tehny koulujuttujen eteen vaan sen, mikä tuntuu hyvältä. Ja tarkotus ei oo ylpeillä, koska oikeesti tää ei oo asia, josta kokisin ylpeyttä. Koen, että oon saanu tän lahjana, ja oon nöyrästi kiitollinen siitä.

Olis mukava kuulla, millasia ajatuksia tää aihe herättää. Millanen mielikuva teillä on erityisherkkyydestä?

Kommentit

  1. Feel you. Ei mulla muuta, taaskaan 🙈

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä muuta tarvi ollakkaan, kiitos!<3

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?

Suositut tekstit