Ahdistava läheisriippuvuus

Tiiättekö mitä mä oon tehny ainaki viimeset pari vuotta?

Sysänny vastuun mun ongelmista jollekki muulle ku itelleni. Oon ajatellu sen johtuvan siitä, että en koe olevani riittävä, mutta sitte mä törmäsin artikkeliin jossa puhuttiin läheisriippuvuudesta.

"Läheisriippuvuus on psykologinen tila, jossa henkilö kiinnittyy henkisesti toiseen ihmiseen. Tämä ei ole millään tavalla positiivinen asia."

Mun on ollu vaikee tehä itsenäisiä päätöksiä. Musta on tuntunu, että kaiken pitää olla hallinnassa. Mä en oo sietäny yksinäisyyden tunnetta ja tuntenu sitä sillonki, ku sille ei oo ollu tarvetta. Mulle on ollu tärkeempää muiden ku itteni hyvinvointi. Mä oon kysyny iteltäni, mitä se ja se henkilö tekisi tässä tilanteessa, ja ehkä pyrkiny toimimaan samoin.

"Läheisriippuvainen ihminen elää muiden puolesta, hyläten itsensä. Hän tukeutuu toisen tekemään päätökseen, välittää liikaa muiden mielipiteistä ja aliarvioi itsensä."

Niinku sanoin, en oo osannu tehä päätöksiä itsenäisesti. Tää on tehny musta kontrolloivan ja manipuloivan, koska oon kokenu, etten pärjää ilman muiden ihmisten tukea ja oon halunnu pitää ne samalla puolella itteni kanssa.

"Läheisriippuvainen ihminen ei kykene kohtaamaan maailmaa tai elämää yksin. Hän epäilee, ettei pystyisi elämään olematta henkisesti riippuvainen toisesta ihmisestä."

Mitä pidemmälle pääsin artikkelia, sitä enemmän tajusin, että niimpä. Voin allekirjottaa kaiken. Musta on tuntunu, että en uskalla elää yksin, tarviin ihmisen, johon tukeutua aina. Mahdollisimman huonot lähtökohdat läheiselle ystävyydelle tai seurustelulle näin jälkeenpäin ajateltuna.

Lohduttavaa on, että läheisriippuvuudesta voi päästä eroon. Ja mä haluan siitä eroon. En halua enää ikinä välittää kenestäkään sen vuoksi, että se toinen auttaa mua. Haluan välittää sen henkilön itsensä vuoksi.

Mulla on ollu elämässäni kavereita, joista oon tunnistanu läheisriippuvuuden. Ne on aiheuttanu ahdistusta ja stressiä, enkä mä piä yhteyttä säännöllisesti keneenkään niistä. En sen takia, että ne ihmisinä ei olis kivoja tyyppejä, vaan siksi, että mulla ei oo ollu voimia kannatella niitten elämää harteillani. Mutta itestä läheisriippuvuutta ei oo halunnu tunnistaa, sitä on ollu vaikea myöntää. Nyt ymmärrän täysin kaikkia mun läheisiä ystäviä, jotka välillä menettää hermonsa mun kanssa.

Lukemassani artikkelissa ohjattiin eroon läheisriippuvuudesta seuraavin keinoin:

  • Mieti, minkä takia tunnet, ettei oma elämäsi olisi arvokas. Minkä takia sinun on mahdotonta tukeutua itseesi? Jos mieleesi nousee "en osaa", "en tiedä" tai "hän tietäisi miten tämä tehdään", taistele näitä ajatuksia vastaan.
  • Älä yritä tukeutua jokaisessa pienessäkin asiassa toiseen ihmiseen. Yritä olla itsenäinen.
  • Tunnista vahvuutesi ja käytä niitä. 
  • Etsi päivittäin syitä olla onnellinen. Älä ota muita roolimalleiksesi. Jokainen on ainutlaatuinen.
  • Pysy lujana, siitä huolimatta, että se on vaikeaa. Romahtaako maailma silloin, kun sinulla ei ole ketään keneen tukeutua? Kyllä. Ei. Olet itsenäinen ja vastuuntuntoinen.


"Sinun ei tarvitse tavoitella ketään toista ihmistä. Sinä et tarvitse ketään toista selviytyäksesi. Elä omaa elämääsi, arvosta itseäsi, ole ainutkertainen. Älä anna oman elämäsi olla riippuvainen kenestäkään muusta kuin itsestäsi."

Ehkä tää on jollekki teistä peruskauraa, tuttu juttu, näinhän on menetelty aina. Mutta mulle tää on aivan uus asia siinä mielessä, että en mä oo koskaan ennen pystyny myöntää itelleni olevani läheisriippuvainen. Tarrautuvani toisiin sairaalloisella tavalla.

Mutta onneks siitä voi päästä eroon. Alotin samantien artikkelin luettuani muuttamaan ajattelutapaani. Ja tiiättekö, tuntuu ihan hyvältä ajatella, että mä pärjään, vaikken tukeutuisi johonki toiseen ihmiseen joka hetki.

Lähteenä käytetty tätä artikkelia.

Kommentit

  1. Apua, pystyn samaistuu tähän pelottavan hyvin. Ensinnäki ton artikkelin kuvaukseen läheisriippuvaisesta, ja samoin sun ajatuksiin. Ois kiva jutella sun kans (ei kyllä varmaan ois käytännössä mahollista), tuntuu et oon tosi monella tavalla samanlaisessa tilanteessa kun sää. Voimia sulle ja toivon että onnistut pääsemään eroon läheisriippuvuudesta❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli just sama fiilis ku luin tota artikkelia, kolahti niin kohdalle!

      Mulle on kyllä mahollista jutella ja musta on tosi kivaa jos mulle tulee juttelemaan! Esimerkiks snäpin, instagramin tai sähköpostin kautta onnistuu, ne löytyy tuolta Milja -välilehdeltä :)

      Kiitos paljon, ja voimia myös sulle saman asian kanssa❤

      Poista
  2. Kuulostaa aika tutulta, saatan siis olla itsekin hieman läheisriippuvainen:/ En oo kyl koskaan tullut ajatellekseni sitä. Hyvä, että teit tämän postauksen♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, luulen että tää aihe tulee lähelle yllättävän montaa ihmistä. Mutta kaiken kanssa pärjää ja kaikesta selviää!

      Kiitos kommentista<3

      Poista
  3. Tästä sun kirjotuksesta, voisin itsekkin samaistua täysin.. En ollut ajatellut tätä itseni kohdalla, mutta tätä lukiessani, tajusin että hetkinen, tämähän olen juuri kuin minä itse. En varmaan koskaan olisi huomannut itsestäni tätä puolta, ellen olisi lukenut tätä pientä artikkelia. Kiitos että teit tämän postauksen! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua, mulla oli täsmälleen sama fiilis ku törmäsin tohon artikkeliin, jonka pohjalta tän postauksen kirjotin. Mutta todella, todella kiva kuulla, että tästä on hyötyä! :) Kiitos kommentista!

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?