SIIVET

Kuinka monta kertaa sitä kattoo taaksepäin. Miettii, että miksi. Ja miten mä taas. Ja oonko ainut. Epäonnistuuko muut, voiko tollasessa ees epäonnistua? Onko mussa joku vialla? Virheellinen, hajalla. Häpeääkö joku muu sitä, mitä toisinaan ajattelee ja tuntee? Katuuko muut sitä, mikä on menny pieleen? Vai tekeekö ne ees mitää nii mittavia virheitä, että niitten pitäis katua?

Sitä niin pelkää menevänsä väärään suuntaan, väärille raiteille. Mutta onneksi tulee ystävä, joka sanoo, että jos raide on väärä, sitä voi vaihtaa. Ja jos raide päättyy, voi peruuttaa takaisin.


"Hetkessä hajoan jos hellitän
jos päästän irti
jos annan tunteiden tulla

Hetkessä hajoan jos uskallan ajatella
kuten oikeasti ajattelen

Hetkessä kaikki olisi ohi
jos saisin päättää
onneksi en"


Siivet, jotka välillä kantaa ja välillä vetää maata kohden. Elämä. Elämän siivet. Onko muiden siivet samanlaiset? Onko ne yhtä hauraat? Onko ne yhtä helposti tuulen vietävissä? Miks toiset on voimakkaita merikotkia ja toiset pienenpieniä peukaloisia? Kai kaikki silti tarvii jonku joka hyväksyy?

Tuleeko kaikille vaikeita aikoja? Tuleeko kaikille epätoivo, ahdistus, umpikuja ja loppuun palaminen? Joutuuko kaikki joskus luovuttaa? Joutuuko neki, jotka mun silmissä on vahvoja merikotkia eikä hauraita peukaloisia niinku mä? Kantaako merikotkan siivet paremmin? Vai pitääkö sen tehdä enemmän työtä siipien heiluttamiseksi ku sen pikkusen peukaloisen, jolla on pikkuset siivet ja pikkunen hauras olemus? Onko ne kotkan siivet vaan ego, joka on rakentunu linnun pelokkaan mielen ympärille, suojaksi?


"Haluan muistaa, että täydellisyys on harhaa
että mun siivet on riittävät

että niissä on ainekset kaikkeen, mihin niissä täytyy olla ainekset

Mua ehkä itkettää etten oo ollu aito
en, vaikka sitä niin paljon haluaisin
vaan oon keskittyny muurien rakentamiseen

haaveillu kotkan siivistä
hyväksymättä sitä
ettei niitä peukaloisen voimin kanneta" 


Onkoha sitteki niin että se on vaa mun illuusiota? Että on merikotkia ja peukaloisia. Vahvoja ja heikkoja. Eikö se pohjimmiltaan niin mee, että kaikki me ollaan samasta puusta veistetty? Ja ulospäi näkyy niin pieni osa, niin pienen pieni osa, peukaloisen kokoinen. Enhän mä oikeestaan voi määritellä ketään. En ketään. En mä tiedä kenenkään tilaa täysin. En mä tiedä, jos se vahva merikotka tuntee heikkoutta. Jos se pysähtyy lennostaan paikassa, jonne mä en näe. Jos se meren yllä menettää voimansa, putoaa, putoaa, putoaa. En mä tiedä.

Kyllä ne peukaloisen siivet kannattelee kuitenkin. Ne kannattelee just sen painon mikä niiden kuuluuki kannatella. Vaikka tekis virheitä, peruuttamattomia. Silti ikinä niille siiville ei kasaannu sellaista painolastia, jonka kannatteleminen olis mahdotonta. Ja jos tuntuu raskaalta, hetkeksi voi laskeutua lennosta. Lepäämään.

Kommentit

  1. Miten hyvin ja tunteita herättävästi kirjotettu! Tsemppiä paljon sulle kaikkeen mitä käyt läpi 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos niin paljon ihanasta kommentista<3

      Poista
  2. Musta tuntuu että varmaan kaikkien siivet on välillä heikot ja pitää levätä, vaikka monesti toisten ajattelee olevan niin paljon vahvempia. Just se ettei toisen heikkouksia ja niitä vaikeita asioita monesti nää ulospäin. Tää oli musta jotenki tosi kauniisti kirjotettu! Oot taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Lotta ja ihanan lämmittävä kommentti, kiitos<3 oon sun kanssa samaa mieltä, ei kukaan voi nähä toisen sisimpään.

      Kiitos vielä<3

      Poista
  3. Pakko sanoo että sä kirjotat aivan ihanasti! Löysin sun blogin vähän aikaa sitten yhen kaverin kautta ja oon siitä asti monesti päivässä kattonu et ootko julkassu jotai uutta, sun tekstit on niiin hyviä♡ En oo aikasemmin jostai syystä kommentoinu mitää mut lähes jokaisessa postauksessa oon täysin samaistunu sun ajatuksiin ja fiiliksiin. Entiiä mitä järkee tässä kommentissa on mut halusin vaan sanoo et vaikutat huipputyypiltä ja kirjotat aivan sairaan ihanasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kui ihana kommentti😍

      Kiitos, oikeesti, meen ihan sanattomaks! Mä hämmennyn uudelleen ja uudelleen tällasista kommenteista, tuntuu, että oon saanu kirjottamisen taidon ja kiinnostuksen sitä kohtaan lahjana enkä oo tehny ite mitään sen eteen. Mutta kiitos silti<3

      Sun kommentissa oli paljonki järkee. Uskon, että sääki oot varmasti huipputyyppi!

      Poista
  4. Omalla tavallaan hirmu koskettava 💗Diggaan vaan niin paljon sun kirjoitustyylistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos Mattis<3

      Poista
  5. Tää kyllä kolahti ja kovaa! Oot taitava:)

    VastaaPoista
  6. Tää kolahti, sä vaan osaat niin hyvin pukee sanoiks sitä fiilistä mikä niin usein on. ❤ "Enhän mä oikeestaan voi määritellä ketään. En ketään." - niimpä. Ja noi ajatukset muutenkin. Sä vaan osaat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, en mä osaa vastata tohon mitää järkevää. Kiitos, kiitos Linnea<3

      Poista
  7. Aivan ihanasti kirjotettu tää, oikeesti vau! <3

    VastaaPoista
  8. Hyvin kirjotettu ja koskettava! Tsemppiä sulle♡

    VastaaPoista
  9. Milja!❤ Niin kauniisti kirjotettu. Jokainen meistä on joskus heikko ja epäonnistuu, mutta niihän se pitääki mennä. Määki oon lukennu sun blogia paljo ja ihastellu sun rohkeutta kirjottaa nii aidosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos ihanasta kommentista! Meen sanattomaks tällasesta palautteesta<3

      Poista
  10. Oli vain pakko tulla kommentoimaan, että ihana kirjoitustyyli sulla! Sulla on lahjoja ja on ihanaa nähdä, että käytät niitä näin julkisestikin. Suuria oivalluksia ja tärkeä sanoma meille jokaiselle. Kiitos! <3

    Terkuin,
    Elisabet
    www.fashionpoetry.eu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana kommentti!<3

      Poista

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia?